Mun ajatusmaailmaa lyhyin sanoin, joita voi verrata omiinsa jollai tapaa eli suomeksi Runoja.


-Keltainen-

Todellisuudentaju häviää,
olo on hutera ja
väsyttää.

Yllättäin väreinä vain
kirkkaan keltainen.

Ei lainakaan harmaata,
tai mustaa.

Vain
tasaisen
keltainen.




-Kaava-


Ajatukseni karkailevat,
kävelen aina varpaillani.

Aina räjähdysvaara
lääke tasottaa, ei enää
surua, pettymystä tai
vihaa.

Tasaista.
Ainaista pirteyttä, hyvän tuulisuutta.

Masentaa, nappeja naamaan.

Toistan aina samaa
vanhaa kaavaa.


-Ei-

Lääkärit puhuu vaan
depressiosta.

Antaa lääkkeitä, cipralex ja tenox.
Tasotusta ja eikun menoks.

Tahtoisin edes joskus
itkeä, raivota ja huutaa.

Antaa andrealiinin virtaa.

Ei onnistu, en enää osaa
tasotusta liikaa.

Ne pillerit pitää siitä
huolen.


-Rakastan-

Kuuntelen lääkkeiden pöhnässä
musiikkia.

Kirjoittaminenkaan ei onnistu enää.

pääni on ihan sekaisin.

Kohta mä en tajua enää mistään mitään,
tenox vie mut pois.

On outo olo, silti niin mukava.
Tunnen olevani hukassa.

Silti mä rakastan tätä tunnetta.



-Sulka-

Tiedätkö miten se
vaikuttaa?

Kaikki on sekavaa ja ihanaa.

Ihmiset kuvien,
kertoo salaisuuksia.

Ne kuiskaa sun
korvaan.

Ne tulee käymään
sun luona ja
ne halaa.

Ne on sun kanssa,
kunnes sä nukahdat.

eikä ne sittenkään hylkää sua,
ne vartoi ettet nää painajaisia.

Ne palaa aamun tullen omiin kehyksiinsä.

Ne ei vaan hylkää sua.

Joskus ne on kuitenkin ilkeitä,
saattaa kuristaa.

Joka kerta ne pyytää mukaansa,
ennenkuin on liian
myöhäistä.

Mä en kerkiä koskaan mukaan.

Saan heiltä kuitenkin valkoisen
sulan.

Vielä muutama kerta, niin voin
rakentaa siivet.

(ja) Lentää heidän luokseen.