Minut ja minun äitini on luotu ainoastaan rakastamaan ja samalla vihaamaan toisiamme. Tappelemme koko ajan ihan ilman mitään järjellistä syytä. Tappelemme minun tavoistani elää ja olla, ulkonäöstäni ja koulun käynnistäni. No en käy koulua en jaksanut.

Tappelemme ihan älyttömistä asioista joille en mahda mitään tai en halua mahtaa mitään. Musiikin kuuntelustani ja minun musiikkimaustani, pukeutuminen ja meikkaamiseni on varmaan kovin palanen mitä hän ei siedä. Tatuoinnit ja lävistykseni niitäkään hän ei siedä. Olisin nätempi jos tekisin niin ja näin pukeutuisin noin ja näin. Ei se ei ymmärrä sitä tosiasiaa että me jokainen ollaan erilaisia.

En vain haluaisi enää tapella. Jatkuvasti samoista asioista. Haluaisin kerrankin että äitini olisi tyytyväinen ja antaisi minunkin välillä elää.